Detta inlägg blir tyvärr lite kort p.g.a. tidsbrist. Men efter Havelock Island for vi alltså till Neil Island, en liten ö kanske en timme från Havelock. På Neil fanns väldigt lite turister, så det rådde en ganska shanti-stämning där.
Först for vi till ett litet hostell vid stranden. Efter en natt bestämde vi oss för att byta ställe. Orsaken var mögel - våra dynor och madrass var helt svartfläckiga och det luktade gammalt förråd. Det var ganska synd för ägaren var en söt gubbe.
Dom tre andra nätterna var vi på ett mysigt backpacker ställe som ägdes av en fransk kvinna och hennes indiska sambo/man. Där gick hundar, katter och höns omkring på gården, och det var ganska gemytligt. Och billigt! Vi betalade bara ca 4 euro för vår hydda (ingen kanankoppi). Latte eller hydda, vad väljer du?
Anyway, vi gjorde bokstavligen ingenting på Neil. Vi såg Natural Bridge, den enda sevärdheten på Neil. Och en fin solnedgång. Åkte tillsammans med två tyskar och se på den, bara fyra personer på en skoter. Vi drack också många goda fruktjuicer och mangolassin.
Allt sku ha vari väldigt bra om det inte varit för alla stackars gatuhundar. Det fanns massvis av dem på Havelock och Neil - smala och hungriga små hundar. Nanne tyckte jättesynd om dem (och Fanny också).
Ja nyt lyhyt käännös ;)
Eli Havelock-saaren jälkeen suuntasimme Neil saarelle. Neil oli pieni ja rauhallinen paikka. Vietimme ensimmäisen yön sympaattisen intialaismiehen omistamassa rupusessa majassa, jonka katto oli tehty palmunlehdistä. Patja oli aivan homeinen, ja tyynyt haisivat vanhalle varastolle (olivat myös homeessa). Emme kuitenkaan halunneet vaihtaa paikkaa samana iltana, joten nukuimme homeessa.
Seuraavana päivänä annoimme miehelle rahat käteen ja muutimme parempaan majaan, jonka omisti ranskalais-intialainen pariskunta. Tiput, kanat, koirat, kissat ja vanhat, hyvin ruskettuneet ranskalaiset reissuruunat juoksentelivat pihalla vapaina. Ihastuimme pieneen mökkiimme, eikä torakoitakaan näkynyt.
Seuraavana päivänä lähdimme etsimään rantaa, mutta se ei ollutkaan aivan helppoa. Pitkän kävelymatkan jälkeen löysimme pienen kivisen rannan. Oli laskuveden aika, joten emme edes päässeet uimaan. Seuraamme oli kuitenkin liittynyt sympaattinen katukoira, joka sai meiltä vettä. Tämän jälkeen se seurasi meitä koko päivän.
Neil-saarella oli muutenkin paljon kulkukoiria, jotka tilan puutteessa taistelivat reviireistään. Nanne sääli koiria hyvin paljon. Ne olivat hyvin laihoja ja surullisen näköisiä. Saarella ei tainnut olla eläinlääkäriä joka olisi voinut sterilisoida koirat (ja vaikka olisi ollut, ei hän luultavasti kuitenkaan olisi tehnyt koirille mitään).
Neilillä näimme myös mahtavan "Natural Bridgen". Intialaiset turistit hurostivat nähtävyydele minibusseissaan, mutta suomalainen kävelee aina! (tai pihi). Natural bridge-seikkailun jälkeen olimme aivan nääntyneitä kuumuudesta, Fanny ei kyennyt melkein edes puhumaan kilttien saksalaisen kanssa.
Myöhemmin samana iltana saksalaiset ja me ajoimme yhdellä skootterilla hienolle rannalle josta näkyin kaunis auringonlasku. Monet intialaiset halusivat poseerata kanssamme valokuvissa. Rannan kupeeseen oli myös ankkuroitu amerikkalainen (USA) purjevene. Veneeestä hyppäsi veteen salskea nuorukainen joka ui rantaan ja kätteli ihmisiä.
Emme tehneet paljon muuta jännittävää Neil-saarella. Lueskelimme, joimme mangolasseja, puhuimme ranskalaisten kanssa (ei ranskaa) ja nukuimme paljon. Joka aamu söimme aamiaista samasta kojusta, jota piti nainen ja hänen miehensä. Heidän lapsensa juoksenteli villinä ja kastoi likaisen muovipussin juomalasiinsa.
Kun olimme lähdössä saarelta, kävi ilmi, että laiva oli mennyt rikki. Tyypillistä! Fanny kävi lippuluukulla kolme kertaa ja jonotti 40 minuuttia, mutta lopulta pääsimme onnelisesti laivaan, asetuimme alimpaan osastoon ja seilasimme takaisin Port Blairiin. Matka jatkui seuraavana päivänä lentokoneella tänne Kolkataan, jossa olemme nyt. Tänään illalla jatkamme matkaa junalla hindujen pyhään kaupunkiin Varanasiin
Ja nyt lyhyt käännös ;)
Eli Havelock-saaren jälkeen suuntasimme Neil saarelle. Neil oli pieni ja rauhallinen paikka. Vietimme ensimmäisen yön sympaattisen intialaismiehen omistamassa rupusessa majassa, jonka katto oli tehty palmunlehdistä. Patja oli aivan homeinen, ja tyynyt haisivat vanhalle varastolle (olivat myös homeessa). Emme kuitenkaan halunneet vaihtaa paikkaa samana iltana, joten nukuimme homeessa.
Seuraavana päivänä annoimme miehelle rahat käteen ja muutimme parempaan majaan, jonka omisti ranskalais-intialainen pariskunta. Tiput, kanat, koirat, kissat ja vanhat, hyvin ruskettuneet ranskalaiset reissuruunat juoksentelivat pihalla vapaina. Ihastuimme pieneen mökkiimme, eikä torakoitakaan näkynyt.
Seuraavana päivänä lähdimme etsimään rantaa, mutta se ei ollutkaan aivan helppoa. Pitkän kävelymatkan jälkeen löysimme pienen kivisen rannan. Oli laskuveden aika, joten emme edes päässeet uimaan. Seuraamme oli kuitenkin liittynyt sympaattinen katukoira, joka sai meiltä vettä. Tämän jälkeen se seurasi meitä koko päivän.
Neil-saarella oli muutenkin paljon kulkukoiria, jotka tilan puutteessa taistelivat reviireistään. Nanne sääli koiria hyvin paljon. Ne olivat hyvin laihoja ja surullisen näköisiä. Saarella ei tainnut olla eläinlääkäriä joka olisi voinut sterilisoida koirat (ja vaikka olisi ollut, ei hän luultavasti kuitenkaan olisi tehnyt koirille mitään).
Neilillä näimme myös mahtavan "Natural Bridgen". Intialaiset turistit hurostivat nähtävyydele minibusseissaan, mutta suomalainen kävelee aina! (tai pihi). Natural bridge-seikkailun jälkeen olimme aivan nääntyneitä kuumuudesta, Fanny ei kyennyt melkein edes puhumaan kilttien saksalaisen kanssa.
Myöhemmin samana iltana saksalaiset ja me ajoimme yhdellä skootterilla hienolle rannalle josta näkyin kaunis auringonlasku. Monet intialaiset halusivat poseerata kanssamme valokuvissa. Rannan kupeeseen oli myös ankkuroitu amerikkalainen (USA) purjevene. Veneeestä hyppäsi veteen salskea nuorukainen joka ui rantaan ja kätteli ihmisiä.
Emme tehneet paljon muuta jännittävää Neil-saarella. Lueskelimme, joimme mangolasseja, puhuimme ranskalaisten kanssa (ei ranskaa) ja nukuimme paljon. Joka aamu söimme aamiaista samasta kojusta, jota piti nainen ja hänen miehensä. Heidän lapsensa juoksenteli villinä ja kastoi likaisen muovipussin juomalasiinsa.
Kun olimme lähdössä saarelta, kävi ilmi, että laiva oli mennyt rikki. Tyypillistä! Fanny kävi lippuluukulla kolme kertaa ja jonotti 40 minuuttia, mutta lopulta pääsimme onnelisesti laivaan, asetuimme alimpaan osastoon ja seilasimme takaisin Port Blairiin. Matka jatkui seuraavana päivänä lentokoneella tänne Kolkataan, jossa olemme nyt. Tänään illalla jatkamme matkaa junalla hindujen pyhään kaupunkiin Varanasiin
Här lite bilder som beskriver stämningen:
 |
| Nanne sitter glatt i färjan från Havelock till Neil |
 |
| En valistus-skylt i båten |
 |
| Vår hydda på Neil (inte mögelstället) |
 |
| Polisen på Neil är... |
 |
| Här köade vi på biljetter tillbaka till Port Blair (köandet inte börjat ännu) |
 |
| Selfie vid Natural bridge |
 |
| Hett |
 |
| Natural Bridge |
 |
| Solnedgång |
 |
| Berättar allt |
No comments:
Post a Comment