Mökkielämää paratiisisaarella

Minibussimatka Ampanaan kesti tuttuun indonesialaiseen tapaan kauan. Meitä ärsytti ja väsytti, miksi joka tunti pitää pysähtyä ja tehdä jotain??? Kaiken kukkuraksi bussin rengas puhkesi kesken matkan ja "saimme" pitää vielä yhden ylimääräisen tauon. Saavuimme lopulta Marina Cottages nimiseen resortiin, jossa yövyimme. Ampanasta lähtevä laiva kiertää Togeanin saaristoa ja pysähtyy ensin Wakaissa, joka on pieni kylä. Laiva Wakaista Una-Unaan lähtee sunnuntaina, tiistaina ja torstaina. Tämä vaihtelee, eli kannattaa ensin tarkistaa tilanne esim. kysymällä paikallisilta. Meidän oli tarkoitus yöpyä Wakaissa ja lähteä seuraavana aamuna Una -Unaan. Meitä kuitenkin lykästi ja pääsimme yksitysveneellä (heh heh) Una-Unaan jo samana päivänä. Tapasimme myös kolme muuta Sanctumiin matkalla olevaa suomalaista. Heistä kaksi työskentelivät Sanctumissa sukellusopettajina, kolmas oli heidän ystävänsä. Niin kuin kerroimme aiemmassa postauksessa, on Una-Una tulivuorisaari. Viimeisestä tulivuoren purkauksesta on aikaa jo noin kolmekymmentä vuotta, ja saarella asustaa tätä nykyään yli 200 perhettä. Sanctum on saaren ainoa majapaikka, ja sekin on alle vuoden vanha. Sanctumin omistaa suomalainen Emmi ja hänen indonesialainen miehensä Andri.

Ihkuuuuuu!

Nanne nauttii olostaan

Nami nami ruokaa (tarjolla myös leipää, harvinaisuus Indonesiassa)

Pieni kissanpentu, niitä oli Sanctumissa kaksi.

#bintang

Matka kohti Japania alkoi ja Fanny keräsi voimia laivan kannella

Jos olette matkalla Togean Islandseille, niin suosittelemme lämpimästi Sanctumia. Himokesämökkeilijät viihtyvät saarella varmasti. Sanctumin mökit ja mökkien sisustus ovat aitoa suomalaistisainia. Ruoka on hyvää; kalaa, vihanneksia ja riisiä. Saatiin kerran jopa pullaa! Sanctum on rauhallinen ja kaunis majapaikka, jossa voi vaikka maata laiturin päädyssä olevassa riippumatossa ja ihastella merta. Sanctumilla ei toisin sanoen Suomi-ikävä vaivaa. Koska olimme jo käyttäneet melkein koko sukellusbudjettimme ollessamme Kadidirilla, meillä ei ollut varaa sukeltaa Una Unalla niin paljon kuin olisimme halunneet. Pääsimme onneksi tekemään pari sukellusta. Näimme suuria kalaparvia, isoja napoleon-kaloja ja ison rauskun. Sukeltaminen oli ihanaa, kuin akvaariossa olisi uinut. Päivät Una-Unalla kuluivat letkeästi kirjoja lukien ja välillä sukellellen. Lähtöpäivä tuli liian nopeasti. Meidän oli palattava Ampanaan, jotta ehtisimme Luwukin kaupunkiin, josta lentäisimme Makassarin ja Singaporen kautta Tokioon. Una-Unalta lähtee kolme kertaa viikossa paikallisvene takaisin Wakaihin. Matka kestää nelisen tuntia. Veneiden aikataulut ovat hieman epäkoordinoidut, koska samana päivänä ei ehdi Wakaista Ampanaan lähtevään laivaan. Aamiaisen ja jäähyväisten jälkeen Sanctumin kapteeni vei meidät moottoriveneellä paikallisveneelle. Vene oli jo ehtinyt irroittautua laiturista ja oli kovaa vauhtia putputtamassa kohti Wakaita. Veneemme kapteeni onneksi ohjasi moottoriveneen paikallisveneen kylkeen, ja pääsimme hyppäämään kyytiin. Loppumatka kului kannella torkkuessa auringon grillatessa meitä. Kaikki muut matkustajat olivat fiksusti ahtautuneet kannen alle varjoon moottoripyörien, kanojen ja ruokalaatikoiden keskelle. Matkan hauskin tapahtuma oli kun yksi kanoista hyppäsin laidan yli veteen. Vene käännettiin ympäri, ja kanan omistaja hyppäsi mereen pelastamaan kanaa, joka oli uimassa takaisin kohti Una-Unaa.

Viimeinen ilta Wakaissa

Päivänvalossa Wakai ei ollut ihan yhtä hieno kuin iltahämärässä....

Halpa ja hyvä (ja hieman rupuinen) majapaikka Wakaissa

Jäimme yhdeksi yöksi Wakaihin. Wakaissa on yksi majatalo, jonka omistaa ystävällinen Uni. Saimme paikan parhaimman huoneen, jonka jaoimme ranskalaisen pariskunnan kanssa. Huone maksoi yhteensä 100 000 rupiaa, eli noin 7€. Illalla katselimme auringonlaskua terassiltamme, minkä jälkeen menimme syömään Gado Gadoa erään vanhan naisen pitämään "ravintolaan". Seuraavana päivänä matka jatkui takaisin Ampanaan. Laiva lähti kymmeneltä aamulla, ja olimme perillä kello kahdelta. Jäimme taas yöksi Marina Cottageen, joka sijaitsee lähellä satamaa. Satamassa kannattaa olla hieman varuillaan, sillä sielä saattaa kohdata Tourist Informationissa työskentelevään naisen , joka kuulemma aina välillä huijaa turisteilta rahaa myymällä liian kalliilla eri asioita, kuten laivalippuja. Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa rupuiseen Luwukiin, josta lensimme Garuda Indonesian silkkisillä siivillä takaisin Makassariin. Makassarissa odotimme kahdeksan tuntia seuraavaa lentoamme. Prof. Erkinheimo ja ms. Nurmi lensivät taas kerran Silk Airilla takaisin Singaporeen. Yövyimme Singaporessa yhden yön. Seuraavana päivänä koimme ikävän yllätyksen kun kirjauduimme verkkopankkiin: joku oli kopioinut Fannyn pankkikortin ja nostanut yli 1000 euroa Bangkokissa. Päivä meni asian selvittämiseen ja emme taaskaan ehtineet tehdä turistijuttuja Singaporessa. Illalla matka jatkui yölennolla kohti Tokiota. Japani kutsuu!